Perttu Lähteenlahti

    Psykologian siirtyminen lääketieteelliseen tiedekuntaan ja miten tämä vaikuttaa kognitiotieteeseen

    Tänään järjestetyssä psykologian oppiaineryhmän kokouksessa käytiin lävitse huhuja mahdollisesta psykologian oppiaineen siirtymisestä lääketieteellisen tiedekunnan alaisuuteen. Laitoksen henkilökunnan suhtautuminen olisi yleisesti ottaen positiivinen ja siirtyminen nähtiin mahdollisuutena vahvistaa psykologian oppiainetta sekä tarjota parempaa koulutusta lääketieteelliseen opetukseen ja tutkimukseen. Voidaan kuitenkin sanoa, että näin massiivinen muutos jättää jälkeensä myös suuren epätietoisuuden aallokon, josta esimerkiksi kognitiotiede voi tulevaisuudessa kärsiä.

    Noin kaksi viikkoa takaisin lähtivät liikkeelle ensimmäiset puheet psykologian oppiaineen siirtymisestä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan alaisuuteen. Jos et kuitenkaan ole tästä aikaisemmin kuullut, niin älä pelästy, sillä asia oli onnistuttu pitämään melko hyvin piilossa tuohon saakka. Viimeisten kahden viikon aikanakin keskusteluista ovat tienneet oikeastaan vain henkilökunta ja opiskelijaedustajat. Tänään järjestetyssä oppiaineryhmän kokouksessa Käyttäytymistieteiden laitoksen johtaja Jussi Saarinen vihdoinkin valaisi jo jonkin aikaa käynnissä ollutta suunnittelutyötä ja sen vaikutuksia käyttäytymistieteiden laitoksen tulevaisuuteen.

    Yksinkertaisimmillaan mahdollinen siirtymä on seuraavanlainen; vuoteen 2018 mennessä psykologian ja logopedian koulutus siirrettäisiin lääketieteelliseen tiedekuntaan. Siirtymistä perustellaan synergiaeduilla sekä opetuksessa että tutkimuksessa. Osana muutosta myös osia Viikin kampuksella sijaitsevasta neurotieteestä siirtyisi myös osaksi lääketieteellistä tiedekuntaa Meilahteen.

    Kokouksessa painotettiin sanaa ‘mahdollinen’ puhuttaessa siirtymästä. Mitään ei tosiaankaan ole lyöty lukkoon, mutta vahvasti kuitenkin ollaan menossa konkretian suuntaan. Yliopiston rehtori on näyttänyt suunnittelutyölle ja sen seurauksille vihreää valoa. Myös Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan ylin johto näkee asian positiivisena, vaikka siirtymisen syynä onkin, ettei psykologian oppiaine ole hyötynyt tiedekunnan tarjoamista synergiaeduista käytännössä mitenkään (samaan tiedekuntaan kuuluminen kasvatustieteiden ja opettajakoulutuslaitoksen kanssa on ollut kuulemma ollut hyödytöntä). Saarinen myös kertoi dekaani Patrik Scheinin kannattavan ideaa mutta kokevan sen henkilökohtaisena tappiona.

    Mitkä ovat sitten lääketieteellisen tiedekunnan tarjomat synergiaedut? Saarisen mukaan psykologia haluaa Helsingin yliopistossa tulevaisuudessa profiloitua aikaisempaa vahvemmin neuropsykologian suuntaan. Lääketieteellinen tiedekunta toimisi mahdollistajana tällä saralla. Toinen tekijä on kliinisen osaamisen kehitys, jota tapahtuisi molemmin puolin. Molemmat edellä mainitut tekijät yhdessä nostaisivat psykologien osaamista ja parantaisivat näiden työllistymistä. Psykologian suunta on neurotieteessä ja lääketieteessä.

    Vaikutukset kognitiotieteeseen

    Psykologian ja logopedian siirtyminen tulee olemaan merkittävä muutos, eivätkä kaikki sitä seuraavat vaikutukset ole vielä edes selvillä. Kuten ylempää lukemalla selviää, on suunnittelun lähtökohtana ollut psykologian opetuksen ja tutkimuksen parantaminen. Muut käyttäytymistieteiden laitoksen oppiaineet ja näiden intressit ovat ainakin jossakin mielessä olleet sekundäärisiä.

    Ensimmäiseksi voidaan tarkastella mitä laitokselle tapahtuu, jos psykologia lähtee pois. Käyttäytymistieteiden laitoksen kokoonpanossa psykologia on edustettuna vahvimmin sekä opiskelijoiden että henkilökunnan tasolla. Ihmismääräisesti muutos olisi valtava sillä lääketieteelliseen tiedekuntaan siirtyvät psykologia ja logopedia muodostavat yhdessä n. 500 opiskelijaa (lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijamäärä on n. 1000). Onkin kyseenalaista olisiko tälläisen muutoksen jälkeen järkevää pyörittää käyttäytymistieteiden laitosta pelkästään fonetiikan, kognitiotieteen ja kasvatustieteiden kanssa.

    Kognitiotieteelle vaihtoehtoja on kolme. Voimme jäädä Käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, jolloin edessä on suuria rakennemuutoksia joilla kognitiotiede sijoitetaan osaksi tätä sekalaista sakkia. On mielenkiintoista mitä tällöin tapahtuu esimerkiksi perusopintoihin kuuluvien psykologian opintojen suhteen. Oppiaineryhmän kokouksessa mainittiin, että tulevaisuudessa psykologian sivuainetta priorisoitaisiin lääketieteellisen tiedekunnan alaisuudessa oleville yksiköille (lääketieteet,psykologia,logopedia) ja muille sivuaine opetus tapahtuisi avoimen yliopiston kautta. Voi kuitenkin olla myös niin että opinto-oikeus säilyy ja konnarit saavat taas yhden kampuksen mihin matkustaa pakollisten opintojen perässä.

    Toinen vaihtoehto on seurata psykologiaa lääketieteelliseen tiedekuntaan, mitä pidetään kuitenkin hyvin heikkona vaihtoehtona vaihtoehtona. Esimerkiksi Otto Lappi totesi keskustelleensa muutamien konnareiden kanssa, jotka olivat todenneet siirroksen olevan kognitiotieteen kannalta järjetön, sillä samat synergiaedut esimerkiksi kliinisyyden saralla eivät kognitiotieteilijöitä hyödytä. Samoja ajatuksia esitti myös Jussi Saarinen ja ilmaisi tämän mahdollisuutena katkaista kognitiotieteen napanuora psykologiaan.

    Kolmas vaihtoehto on jättää psykologia ja Käyttäymistieteellinen tiedekunta taakse ja siirtyä toiseen tiedekuntaan. Vaihtoehtoina tähän ovat Humanistinen tiedekunta ja Matemaattis- luonnon tieteellinen tiedekunta. Humanistisen tiedekunnan kohdalla voidaan mainita tämän olleen kognitiotieteen alkuperäinen tiedekunta, josta kognitiotiede myöhemmin sulautettiin osaksi Käyttäymistieteellistä. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan suuntaan mentäessä on taas mahdollista viedä kognitiotiedettä lähemmäksi muissa yliopistoissa vallalla olevaa mallia kohti (esimerkiksi Jyväskylässä kognitiotiede on osa tietojenkäsittelytiedettä).

    Riippumatta siitä mihin päätökseen kognitiotieteen kohdalla päädytään, on edessä mittavia muutoksia sekä hallinnon että identiteetin saralla. Tässä kohtaa on nostettava kuitenkin esiin vieläkin täyttämättä oleva professuuri. Saarisen kanssa keskusteltuani tilaisuuden jälkeen tämä painotti kognitiotieteen sijoituskohteen konkretisoimisen tärkeyttä professuurin kannalta. Ensisijaisesti olisi tiedettävä mihin kognitiotiede siirtyy tai jää, jotta professori voidaan valikoida onnistuvasti. Tämä tulee luultavimmin tarkoittamaan sitä, ettei kognitiotieteen professuuri tulekaan aikaisimmista lupauksista huolimatta edes hakuun vuoden 2015 puolella. Konnarit saavat siis viettää kohta neljännen vuotensa ilman professoria.

    Intelligenzia ry


    Perttu Lähteenlahti

    Personal blog of Perttu Lähteenlahti. For more developer oriented posts checkout perttu.dev